Kohti uutta

Tärkeimmät kaupunkia ja sen palvelutuotantoa koskevat kehitystehtävät liittyvät digitalisaatioon, sote-uudistukseen ja kaupungin toimintamallin uudistamiseen. Lisäksi muutoksia ohjaavat julkistalouden supistaminen ja palvelujen karsiminen.

Enemmän kuin mikään muu, kehittymisen suuntaa luo digitalisaation synnyttämä teknologinen murros, joka luo palveluille uudenlaisen liiketoiminta- ja palveluympäristön ja synnyttää uudenlaisia tuotantotapoja. Muutoksen luonteen määrittää ennen kaikkea digitaalisten palvelujen sitoutumattomuus aikaan tai paikkaan. Kaupungin rinnalla palveluja tarjoavat yhä enemmän yksityiset ja usein kansainväliset toimijat. Palvelusuhteessa työntekijän ja asiakkaan roolit muuttuvat, kun asiakkaan tietämys lisääntyy ja osallisuus vahvistuu. Ammattilaiselta vaaditaan korkeaa osaamista ja asenteellista valmiutta toimia asiakkaan valmentajana. Ajoissa valmistautuvilla on mahdollisuus menestyä uudessakin toimintaympäristössä.

Sosiaali- ja terveysministeriön valmistelemassa sote-mallissa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta vastaavat maakunnalliset sote-alueet. Alueet tuottavat palvelut itse tai käyttävät palveluiden tuottamiseen yksityisiä tai kolmannen sektorin palveluntuottajia. Palveluseteleiden käyttöä laajennetaan. Asiakkaan oikeus valita esimerkiksi terveysasemansa kunnan sisällä ja kuntien välillä muuttuu todemmaksi mahdollisuutta koskevan tietämyksen lisääntyessä. Tampereelta maakuntahallinnon alaisuuteen siirtyy avopalvelujen, kotihoidon ja asumispalvelujen sekä sairaala- ja kuntoutuspalvelujen 4 700 työntekijää eli kolmannes kaupungin henkilöstöstä ja lähes puolet hyvinvointipalveluista. Asiantuntijoiden mukaan maakuntahallinnolle voisi tulevaisuudessa siirtyä tehtäviä laajemminkin, luontevasti vaikkapa päivähoito ja perus- ja toisen asteen opetus. Päivähoito asemoituukin valtakunnallisesti yleisesti juuri sote-palveluihin.

Kolmas käynnissä oleva muutos on kaupungin toimintamallin uudistaminen, joka koskee kuntaan toistaiseksi jääviä palveluja. Sote-palveluissa tämän uudistuksen suuntaviivojen hahmottelu ei ole enää juurikaan ajankohtaista. Sen sijaan on perusteltua hahmotella, millaisiksi tulevan maakuntahallinnon ja palvelutuotannon suhteet olisi järkevää järjestää kaupungin nykymallissa saatujen kokemusten valossa.

Kilpaillussa ja aiempaa vaativammassa toimintaympäristössä tuotannon tulee olla omien prosessiensa omistaja, joka vastaa itse toimintansa kehittämisestä. Hallinto-ohjaus tulee korvata tulos- ja vaikuttavuusohjauksella ja päätösvaltaa vierittää alaspäin. Alueellisen konsernin tulee olla väljä kumppanuusorganisaatio, jossa itsenäiset toimijat ovat lyöttäytyneet yhteen tavoitellun synergian motivoimina. Siinä poliittinen ohjaus vastaisi strategiasta ja hallinto rahoituksesta, pääomalainoituksesta, riskienhallinnasta, tietohallinnosta ja muista tukipalveluista sekä yhteishankinnoista.

Maakunta tarvitsee asiantuntijoita tutkimaan palvelutarpeita ja markkinoita sekä luomaan palvelujen kehittämislinjauksia. Kun päällekkäistä hallintoa ei ole tarkoitus luoda, kaupunkikonsernista ja kunnista tulee siirtymään väkeä maakuntahallintoon. Tuotannon palvelukyvyn kehittäminen edellyttää kehittäjiä tuotantoon. On olennaista keskittyä siihen, miten tuotanto järjestetään tuottamaan hyviä palveluja kuntalaisille. Kaiken uudistamisen tavoitteena tulee olla, että asiakas huomaa sen vaikutuksen parantuneena palveluna.

Timo Tuurala, suunnittelupäällikkö, avopalvelut